Radion kuuntelua ilman radiota

Kesämökille ei tullut (ainakaaan toistaiseksi) hankittua uutta matkaradiota vanhan ja täysin palvelleen tilalle. Tänä kesänä on kuitenkin tullut kuunneltua radiota mökkiläisen ominaisuudessa. Kesän alussa 3G-verkko (900 mhz) ulotti toimintansa näille rannoille. Se tarkoittaa sitä, että matkapuhelin ja läppäri voivat toimia radiona eli äänivirta lautautuu netistä.

Juuri äsken kuuntelin Aamun peilin ja sään (YLEN klo 7.oo lähetys) podcastina. Eli tiedosto latautui kännykkään kuunneltavaksi ja mikä parasta, kuuntelu alkoi heti latautumisen alkaessa. Podcastin etuna on se, että lähetyksen voi kuunnella milloin haluaa.

Uusi kuuntelutapa alkoi kiinnostaa entistä enemmän, miten radiolähetys kuuluu suorana (streaming). Etsin Radio Keski-Suomen sivun netistä ja sieltä suora lähetys. Hyvin sipattaa, blogia kirjoittaessani kuuntelen (Etelä-Savossa) Radio Keski-Suomea (netistä).

Perinteisestä matkaradiosta ei pysty kuuntelemaan maan toisella puolella olevia radioakanavia, mutta sieltä kuuluu varmuudella tietyt paikalliset ja valtakunnalliset kanavat. Netin kautta radion kuuntelu on mielekästä. Se on mielekästä niin kauan kuin nettiyhteys toimii.

Mökkiläisiä ei välttämättä enää voi syyttää matkaradion huudattamisesta, kyseessä kun ei välttämättä ole matkaradio vaan kännykkä tai tietokone.

Luovuttaisitko sähköpostisi salasanan – Facebook pyytää sitä

Facebook kalastelee sähköpostin salasanoja. Ilmaus voi olla raflaava, mutta asia voidaan tulkita kyseisellä tavalla. Asia rupesi sen verran vaivaamaan, että sen tiimoilta piti kirjoitella hieman blogia. Lämmin kesäinen aamu, tyyni järvenpinta, lokit ja muut linnut pitävät järvellä konserttia. Ja Facebook hämmentää…….

Facebookiin ilmestyi tällä viikolla ilmoitus, jossa pyydetään antamaan sähköpostiosoite ja sähköpostin salasana. Pyyntö liityy kavereiden etsimiseen Facebookista. Facebook lupaa olla tallentamatta sähköpostin salasanoja. Tämä on hurjimpia juttuja, mitä olen sosiaalisessa mediassa kohdannut (saa olla eri mieltä). Viattomasti pyydetään antamaan sähköpostin salasana ja luvataan olla tallentamatta sitä. Kuka on Facebook, kuka oikein pyytää sähköpostisi salasanaa?

Monet käyttävät FB:ssä muuta kuin työsähköpostia, hyvä. Riippumatta sähköpostitilin laadusta, koskaan en olisi valmis luovuttamaan sähköpostin salasanaa ulkopuoliselle taholle (Facebook). Aina on olemassa riski, että salasanaa käytetään väärin. Vakavampi tilanne on silloin, jos kyseessä on työnantajan sähköposti. Tällöin työnantajalla saattaa olla vaateita tietoturvan tahallisesta rikkomisesta.

Minulle tulee esim. Nigeriasta epämääräinen sähköpostiviesti, jossa luvataan etuja sähköpostin salasanan luovuttamista vastaan. Luovutanko salasanani tälle epämääräiselle taholle? Miksi luovuttaisin sähköpostin salasanani Facebookille? Se on yhtä epämääräinen taho, vaikka on levinnyt ympäri maailman. Jos Facebook vuotaa salasanani, miten se saadaan vastuuseen.

Facebook on aloittanut kulttuurin, jossa salasanoja yhä löyhemmin perustein annetaan ulkopuolisten käyttöön. Tämä kulttuuri ei ainakaan johda tietoturvan paranemiseen. Kohta varmaan meitä pyydetään antamaan Facebookille pankkitunnuksemme. Kaikki tämä sen varjolla, että löytäisimme lisää kavereita Facebookista.

Tilaisuus tekee “yrittäjän” (ja ehkä varkaan?) – tulivuoribisnestä sosiaalisessa mediassa

Tulivuorenpurkaus Islannissa laittoi lentoliikenteen sekaisin, ihmisiä on jumissa eri puolilla maailmaa. Tätä kirjoitettaessa ei vielä tiedetä, kuinka kauan ongelmat jatkuvat. Kotiin olisi päästävä ja mahdollisimman pian. Facebookiin perustettiin hyvin nopeasti Carpool Europe-ryhmä helpottamaan matkantekoa. Ryhmässä mm. tarjotaan kyytejä eri puolille Eurooppaa. Ryhmän idea on mainio eli saatetaan kyytejä tarvitsevat ihmiset yhteen.

Olen mielenkiinnolla seurannut ryhmää muutaman päivän ajan. Erityisesti huomioni on kiinnittynyt kyytien tarjoajiin. Joukossa  on yksityisiä matkustajia, jotka vilpittömällä mielellä tarjoavat kyytiä omassa autossaan matkansa päämäärään.

Joukkoon on kuitenkin viime päivinä eksynyt useita tahoja, joiden kohdalla herää kysymyksiä. Jotkut ovat perustaneet “yrityksen” tarjoamaan kyytejä. “Yrityksen” nimessä on jotain tulivuoreen viittaavaa ja yrityksen www-osoitteessa on myös jollain tavoin mainittu tulivuori, nykyään domainin saa rekisteröityä muutamassa minuutissa.  Kirjoitan näistä uusista “yrityksistä” lainausmerkeissä, koska luultavasti kysymys ei ole oikeasta yritystoiminnasta vaan yksityishenkilöiden harjoittamasta bisneksestä.

Toinen epäilyttävä ryhmä ovat kuljetuspalveluja tarjoavat yksityishenkilöt. Henkilöautoja ja minibusseja on lähdössä eri puolilta Eurooppaa. Hinnat vaikuttavat kohtuullisen korkeilta.

Mikä tässä sitten epäilyttää?
1. Ainakin Suomessa henkilökuljetus on yritystoimintana luvanvaraista toimintaa eli yksityishenkilön harjoittamana se on laitonta. En ole varma muusta EU:sta. Harmaa talous luultavasti jyllää nyt tällä saralla.
2. Vastuukysymys? Yrityksellä on tietty vastuu kuljetettavistaan ja vastuuta varmistetaan vakuutusturvalla. Ykistyishenkilöillä tällaista vastuuta ei ole. Mitä sitten, jos tapahtuu vahinko.
3. Onko kuljetuksen järjestäjä luotettava? Miten varmistetaan, ettei kyseessä ole huijari. Tein satunnaisen tarkastuksen ja muutama kyytien tarjoaja oli liittynyt FB:hen tulivuorikatastrofin myötä. Jos sinulla on tili FB:ssä, se ei kerro luotettavuudestasi yhtään mitään.

Kuinka moni meistä olisi normaaliolosuhteissa valmis lähtemään täysin tuntemattoman yksityishenkilön kyytiin vaikkapa Tallinnasta Pariisiin? Hädänalaisten hätää käytetään nyt hyväksi. Toivottavasti ei satu mitään ikävää.

Kyytien tarjoaminen sosiaalisessa mediassa on loistava ajatus! Ihmisten on kuitenkin syytä harkita. Ettei tapahdu vanha klassinen ajatus ojasta ja allikosta.

20.4.2010
Mika Ilvesmäki

lähtisinkö nioremalasiti kyytii

Pappi lomalla ja robotti töissä

Pitkäperjantain jälkeen minulla alkoi loma. Pääsiäisaikana on seurakunnassa runsaasti erilaista toimintaa. Toiminnasta tiedotetaan eri kanavien kautta, myös Facebookissa. Ongelmaksi muodostui lomallelähtö, en halunnut joka päivä päivittää sen päivän tapahtumia seurakunnan Facebook-sivulle. Ratkaisu asiaan löytyi automatisoinnista. Ilmaisen sovelluksen kautta seurakunnan Facebook-sivu päivittyi haluttuna ajankohtana. Eli päivitykset ajastettiin ja tekniikka hoiti loput. Ja näin todellakin tapahtui. Hyvä ominaisuus, joka parantaa viestintää ja antaa ihmisen olla lomalla.

15.4.2010
Mika Ilvesmäki

Ison kannattaa hyödyntää ilmaista

Nokia julkaisi tänään kolme uutta puhelinta. Asiassa on useita mielenkiintoisia piirteitä. Ensinnäkin puhelimet on suunnattu sosiaalisen median käyttämiseen. Mainokset lupaavat puhelimiin sosiaalisten medioiden intagraatiota. Myös puhelimien lanseeraustapa on erittäin mielenkiintoinen, sosiaalista mediaa hyödynnetään monin tavoin. Esim. esittelyvideot on ladattu Youtubeen.

Iso kännykkäfirma on löytänyt sosiaalisen median hyödyt. Youtuben kautta tieto leviää nopeammin kuin omien sivujen ja vielä ilmaiseksi. Lisäksi muu sosiaalinen media tehostaa lanseerausta. Kuten eräs pappi Muuramesta, joka  linkitti videon uudesta kännykkämallista blogiinsa. Huom! Kyseessä ei ole mainonta eikä piilomainonta vaan ilmiön esittely.

Jos iso hyödyntää ilmaista, kannattaa varmaan pienenkin hyödyntää.

13.4.2010
Mika Ilvesmäki

Voiko globaali olla lokaalia – kylän uusi ilmoitustaulu

Maantieteelliset rajat ovat verkkoympäristössä hävinneet aikoja sitten, www (world wide web) on poistanut nuo rajat. Kehitys on ollut nopeaa. Muistan 90-luvun alkupuoliskolta ajan, jolloin tietoverkolla oli selkeä maantieteellinen raja. Vuonna 1994 otin tietokoneen modeemilla ensimmäistä kertaa yhteyttä kirkon infopalveluun. Tiettyyn soittosarjaan piti soittaa. Yhteys muodostui oman koneen ja kirkon palvelimen välille, ei mahdollisuutta muihin yhteyksiin samanaikaisesti.

Sosiaalisen media eräs ominaispiirre on globaalius. Kun laitat Youtubeen kuvaamasi videon, se voidaan katsella kaikkialla maailmassa. Vain nettiyhteyden puute estää katselun.

Tietoliikenneyhteyksien kehittyminen on osaltaan tukenut globalisaatiota. Nyt on kuitenkin nähtävissä mielenkiintoinen kehitys, jossa maailmanlaajuinen ja paikallinen yhdistyvät. Tekninen kehitys ei ole menossa kohti suljettuja paikallisia verkkoja, ei ole paluuta 90-luvun alkuun. Ohjelmistoalustat sen sijaan tarjoavat mahdollisuuden paikallisuudelle.

Paikallisuus tulee näkyviin erityisesti sosiaalisen media ryhmissä. Facebookista löytyy runsaasti paikallisia ryhmiä. Ne voivat olla esim. jonkun kaupungin, kunnan, seurakunnan tai yhdistyksen ryhmiä. Hyvä esimerkki paikallisesta ryhmästä / toimijasta sosiaalisessa mediassa on muuramelainen liikuntaseura Syke. Sillä on fanisivut Fb:ssä, joiden kautta tiedotetaan seuran toiminnasta. Toiminta on selkeästi paikallista, vaikka tiedotuskanava on globaali.

Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden paikallisille toimijoille. Kyseessä on uudenlainen kylän ilmoitustaulu, ilmoitustaulu tosin tulee ihmisten tietokoneelle / päätelaitteeseen. Lisäbonuksena on mahdollisuus yhdistää paikallisen toimijan viesteihin maailmanlaajuisia aineksia.

13.4.2010
Mika Ilvesmäki

Ei verkkohiippakuntaa eikä verkkopiispaa – RASKAAMPAA ARSENAALIA KEHIIN!

Suomen ev. lut. kirkolla on Fb:ssä ryhmä Kirkko. Ryhmällä on tätä blogia kirjoitettaessa 1263 jäsentä. Ryhmän seinäkirjoituksia lukiessa huomaa monen kirkon työntekijän siellä hiihtelevän. Onneksi mukaan on eksynyt myös muutama perusseurakuntalainenkin. Ryhmän toimintaa vilkastuttamaan on keksitty ajatus ryhmälle valittavasta piispasta. Jos valitaan piispa, tarvitaan hiippakunta. Eli valitaan verkkohiippakunnalle verkkopiispa.

Ajatus verkkopiispasta on mielestäni LOISTAVA ja minä VASTUSTAN ASIAA SYDÄMENI POHJASTA. Vastustan, vaikka pelinavaus on hyvä. Ajatuksen verkkopiispasta on ensimmäisenä tuonut julki eräs ryhmän ylläpitäjistä eli Terhi Paananen. Terhi on hienolla tavalla nostanut verkkopiispateeman esille, jotta saataisiin aikaan keskustelua kirkon toiminnasta verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Suuri Kiitos Terhille! Kaiken maailman verkkopiispoja ja –hiippakuntia vastustan, mutta sydämeni pohjasta kannatan keskustelua kirkon toiminnasta verkossa. Kirkolla on nyt tuhannen taalan paikka ja sitä ei kannata hukata!

Verkkopiispat ja –hiippakunnat epäilyttävät, koska……

1. Piispa ja hiippakunta alkavat olla riviseurakuntalaiselle kohtuullisen vieraita termejä. Oikeista piispanvaaleista on viime aikoina uutisoitu mediassa, mutta lopulta ne jäävät kaukaisiksi. Pieni porukka valitsee piispat. Piispan ja hiippakunnan toiminnalla ei ole arjessa näkyvää roolia, paikallisseurakunnan toiminnalla sen sijaan voi olla näkyvä rooli.
2. Sosiaalisessa mediassa hierarkiat häviävät. Sosiaalinen media tekee tasaveroiseksi tai ainakin sen pitäisi tehdä. Asemalla ei ole samalla tavalla merkitystä kuin fyysisesti tapahtuvassa kohtaamisessa. Lisäksi sosiaalisessa mediassa voidaan henkilön asema ja asiantuntijuus kyseenalaistaa kohtuullisen helposti. Eli sosiaaliseen mediaan ei kannata raahata kirkon valta- /organisaatiorakennelmia. Kyseisiä rakenteita tarvitaan, mutta ei sosiaalisessa mediassa.
3. Piispanvaalista Kirkko-ryhmässä uhkaa tulla toisinto todellisesta piispanvaalista. Pieni porukka valitsee piispan. Erityisesti teologit tuntuvat olevan asiasta kiinnostuneita. Teologina olen asiasta jotenkin huolissani, koska Kirkko-ryhmä uhkaa jäädä pienen piirin foorumiksi. Kirkossa on onneksi hieman enemmän jäseniä kuin Kirkko-ryhmässä.
4. Luther-säätiö meni vihkimään itselleen piispan. Piispuus on joutunut median kylmään kyytiin. Piispuus on kärsimässä inflaation, koska piispoja alkaa löytyä joka oksalta. Viisautta voisi olla vaikeneminen, ei puhuta verkkopiispasta eikä verkkohiippakunnasta. Näin voitaisiin osaltaan tukea nykyisiä piispoja (ev. lut. kirkon). Samalla voitaisiin rohkeasti luottaa sosiaalisen median mahdollisuuksiin. Kirkolla on sama tehtävä sosiaalisessa mediassa kuin sen ulkopuolellakin. Mutta kirkon toiminnalliset rakenteet ja toimintatavat ovat sosiaalisessa mediassa toisenlaisia.
5. Facebook-ryhmä Kirkko on pieni, 1263 jäsentä. Sosiaalisessa mediassa ryhmien muodostumien on aivan oma ilmiönsä. Viime vuoden lopussa hermostuin erilaisiin FB:n huijausryhmiin. Niitä alkoi esiintyä kohtuullisen paljon. Ryhmät tarjosivat olemattomia ominaisuuksia jäsenilleen. Protestihengessä ja huumorilla perustin ryhmän Näe Facebookista mitä hammastahnaa naapurisi käyttää. Nimestään huolimatta ryhmän tarkoitus on edistää turvallista FB:n käyttöä. Kaikki tapahtui vain pienenä protestina ja ryhmää mainostin vain kavereilleni (silloin n. 100 kaveria). Ryhmässä on nyt 2662 jäsentä eli yli kaksi kertaa enemmän kuin ryhmässä Kirkko, joka on perustettu 18.10.2007. Kirkko-ryhmä ei kuvasta kirkon jäsenistöä. Joku irvileuka voisi veistellä, että leikkimielisessä verkkopiispan valitsemisessa on samoja piirteitä kuin Luther-säätiön vastaavissa touhuissa. Eli omalle porukalle on saatava oma piispa. En kuitenkaan rupea tuoksi irvileuaksi.

RASKAAMPAA ARSENAALIA KEHIIN!
Kirkko-ryhmässä on kaivattu keskustelua kirkon työstä ja toiminnasta verkossa. Sosiaalinen media tarjoaa erittäin hyvät kanavat kirkon ja seurakuntien työlle. Tämä haaste on vain otettava vastaan seurakuntatasolla.  Itse tarkastelen asiaa pitkälti Muuramen seurakunnan vinkkelistä. Sosiaalinen media, tällä hetkellä erityisesti FB, on meille erittäin hyvä kanava. Kyseessä on kanava, jota entistä enemmän ja monipuolisemmin hyödynnetään. Samalla on kuitenkin muistettava, että kanava ei ole meidän omistuksessa.

Kirkon ylätasolle esittäisin ainakin kaksi toivetta (on niitä enemmänkin):
1. Piispat mukaan sosiaaliseen mediaan! Emme tarvitse verkkopiispaa, nykyiset pitää saada verkkoon. Ei piispojen tarvitse ruveta esim. FB:ssä kaikkien kaveriksi, mutta piispojen osallistuminen vaikkapa Kirkko-ryhmän keskusteluun ei varmasti olisi haitallista kirkon kannalta. Jos mökinmummo Pihtiputaalta ja arkkipiispa Turusta osallistuisivat samaan keskusteluun, mistä se kertoisi. Kirkon työntekijät on sitoutettava sosiaalisen median hyödyntämiseen. Tämä koskee koko firman henkilöstöä. Strategiat on tehty toteuttamista, ei arkistoja varten.

2. Kirkko-ryhmän funktiota on syytä miettiä. Mihin suuntaan sitä on kehitettävä? Halutaanko ryhmästä tehdä laajalti kirkon jäsenistöä palveleva ryhmä?  Kannattaisiko ryhmä muuttaa fanisivuksi? Tällöin ryhmän ylläpitäjien viestit näkyisivät kaikilla jäsenillä / faneilla. Tällainen ratkaisu on osoittautunut seurakuntatasolla erittäin toimivaksi. Nyt en halua mitään teologista ”jäsenkeskustelua” tyyliin Kirkko-ryhmässä pitää olla jäsen, ei voi olla fani. FB on ominaisuuksiltaan rajallinen.

Kirkko-ryhmä ei ole merkityksetön, sitä kannattaa kehittää. Kyseisessä ryhmässä on jo pitkän aikaa tehty hyvää työtä. Kiitos Terhille ja muille! Kiitos erityisesti keskustelun herättämisestä!

Tällaisia kun kirjoittaa, syytetään kohta kerettiläisksi. Tulipahan kuitenkin kirjoitettua.

12.4.2010
Mika Ilvesmäki

Tikittävä aikapommi – Sosiaalinen media haastaa poliittiset toimijat

Viime vuonna  kerrottiin mediassa eräästä puoluejohtajasta, joka vessakäynnillään teki tilapäivityksen (luultavasti ei vessakäynnistä) sosiaaliseen mediaan. Kanava oli joko Facebook tai Twitter tai mahdollisesti molemmat. Uutinen kertoo monestakin asiasta, mutta ainakin se kertoo sosiaalisen median tulosta politiikkaan. Olen mielenkiinnolla seurannut sosiaalisen median käyttöä politiikassa sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla. Sosiaalinen media tarjoaa poliitikolle edullista näkyvyyttä (usein ilmaista). Erityisesti Facebook on tällä hetkellä suosittu poliitikkokjen mainosikkuna. Poliitikko kertoo tekemisiään ja kuulumisiaan. Monet näiden poliitikkojen faniryhmien jäsenistä  antavat myönteisiä kommentteja ja osoittavat ihailuaan. Faniryhmistä tulee helposti keskinäisen kehumisen kerhoja, joilla luodaan ja pönkitetään imagoa. Todelliset mielipiteet, arvot ja asenteet jäävät pimentoon. Ettei kukaan vain saisi tietää, mitä ihan oikeasti ajattelee. Edellä mainittu voi olla provosoivasti kirjoitettua, mutta kyseisiä piirteitä on havaittavissa.

Jos poliitikkojen fanisivut (FB) ovat lähinnä mainossivuja, niitä ovat useimpien puolueidenkin. Poikkeuksena joukossa on SDP, jonka seinälle kirjoittavat puolueen kannattajat. Kahden muun suurimman puolueen seinälle ilmeisesti kirjoittavat lähinnä puoluetoimiston aktiivit tai vastaavat. Olen poliittisesti sitoutumaton ja en tietoisesti halua kehua SDP:tä. SDP:n fanisivuilla on kuitenkin joko tietoisesti tai vahingossa toteutunut sosiaalisen median idea. Sosiaalinen media ei ole vain yksisuuntaista. Suuntia voi olla useita.

Puolueiden ja poliitikkojen on muistettava, että sosiaalinen media ei tarjoa ilmaisia lounaita. Sosiaalisen median alustat, esim Facebook, ovat useimmiten ilmaisia käyttäjilleen. Sosiaalinen media ei kuitenkaan ole ilmainen ja neutraali mainositila. Jos  poliitikko perustaa fanisivun Facebookiin, joku saattaa ryhtyä faniksi ja kirjoittaa fanisivun seinälle hankalia kysymyksiä. Poliitikko voi poistaa hankalat kysymykset, olla vastaamatta niihin. Kyseinen ratkaisu ei ole kuitenkaan järkevä. Jossain muualla FB:ssä saattaa olla kohta ryhmä, jossa vaaditaan poliitikkoa vastaamaan hankaliin kysymyksiin. Tällä viikolla eräs tamperelainen kansanedustaja on ollut median kynsissä. FB:ssä on useita ryhmiä liittyen kyseiseen poliitikkoon. Eräässä ryhmässä häntä vaaditaan Kepun uudeksi puheenjohtajaksi (861 fania).

Sosiaalinen media laskee kynnystä lähestyä poliitikkoja ja lisäksi sosiaalinen media tarjoaa lähestymisvälineet. Sosiaalinen media tulee muutamaan politiikka. Ilmainen mainoskanava tulee  muuttumaan muuksi.

Sosiaalista mediaa voi pitää poliittisena aikapommina, se tosin räjähtelee vähitellen. Poliittisten toimijoiden olisi hyvä sisäistää sosiaalisen median voima. Yhteisöpalveluissa, esim. Facebook, voidaan harrastaa monenlaista poliittista toimintaa. Sosiaalisen median kautta yhteiskunnallinen / poliittinen osallistuminen on saamassa uudet muotonsa. Kyseessä ovat verkostot, joita ei mikään puolue eikä poliitikko pysty hallitsemaan. Kansa alkaa toimia ja kansan toiminnan suunta ei voida tietää. Subjektin ja objektin roolit saavat uuden sisällön, sosiaalinen media romuttaa vanhat roolit. Kansalaiset eivät ole enää poliittisen toiminnan kohteita, objektiiveja. Heistä on tullut / tulossa subjekteja, poliittisia toimijoita. Seuraavat kaksi esimerkkiä kuvaavat sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa yhteiskunnallista toimintaa:

Esimerkki 1. Viime vuoden lopulla tapahtui kauppakeskus Sellossa järkyttävä ampumatragedia. Ampujan henkilöllisyyden selvittyä poliisi etsintäkuulutti ulkomaalaistaustaisen ampujan. Lähes välittömästi Facebookiin perustettiin ryhmä ”Rikostaustan omaavat ulkomaalaiset välittömästi pois Suomesta!”  Ryhmään liittyi yli 11 000 jäsentä vähän yli vuorokaudessa. Facebookin ylläpito poisti ryhmän  nopeasti sen muututtua rasistiseksi. Hyvä niin! Tärkeää on huomata, että kuka tahansa FB:n käyttäjä voi perustaa ryhmän. Sopivan teeman omaava ryhmä voi saada helposti 10 000 jäsentä. Nuo 10 000 jäsentä ovat sosiaalista pääomaa, joihin voi vaikuttaa ja joiden kautta voi vaikuttaa.

Esimerkki 2. Seinäjoella aiottiin lopettaa kotihoidontuen kuntalisä. Kuntalisän säilyttämistä varten perustettiin Facebookiin ryhmä. Ryhmään liittyi 338 jäsentä ja kuntalisä säilyi. Oliko säilyminen FB-ryhmän syytä, sitä ei voida tietää. Ryhmän kautta tieto asiasta kuitenkin levisi tehokkaasti. Jopa minä tiesin asiasta, koska eräs Seinäjoella asuva FB-kaverini liittyi ryhmään.

Sosiaalisen median merkitystä politiikassa ei kannata väheksyä, sillä on jo nyt merkitystä sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Merkitys tulee kasvamaan ja sosiaalisen median kautta tulee nousemaan uusia poliittisia toimijoita. Sosiaalisen median eräs vahvuus on sen tuki tiettyille demokratian ihanteille. Erityisesti asioiden käsittelyn avoimuus ja läpinäkyvyys tulevat lisääntymään sosiaalisen media avulla. Asioita ei voida enää sopia pienessä piirissä. On oltava valmius laajaan ja avoimeen keskusteluun. Äänestäjillä on oikeus tietää, mitä heidän edustajansa tekevät ja ajattelevat. Tämä oikeus koskettaa niin paikallista kuin valtakunnallistakin päätöksentekoa.

11.4.2010
Mika Ilvesmäki

Loppukäyttäjä navigointiviidakossa

Uudet matkapuhelimet varustetaan yhä useammin navigaattorilla. Pelkkä gps-siru ei tee kesää, puhelimeen tarvitaan myös kartat. Nokia on jo useita vuosia antanut kartta-aineiston puhelimiinsa ilmaiseksi. Navigointiin liittyvistä palveluista on sen sijaan pitänyt maksaa. Jokin aika sitten Nokia muutti linjaansa eli palvelut annetaan ilmaiseksi. Ilmaisuudesta uutisoitiin, mutta se koskettikin vain tiettyjä uusia puhelimia. Ilmaisuutta lupailtiin myös vanhoille malleille vähän ajan kuluttua.

Nyt lupaukset ovat toteutuneet ja ilmainen navigointi on julkaistu Nokian E71- ja E66-puhelimille. Palvelu ei ole kuitenkaan aivan yhtä laaja kuin uusille puhelimille, esim. Michelinin ja Lonely Planetin oppaat eivät kuulu siihen. Lisäksi useita puhelinmalleja jää vielä ilmaisen navigointipalvelun ulkopuolelle. Positiivisena asiana on kuitenkin maksullisen palvelun vuosilisenssin hinnanalennus 9,99 euroon.

Tieto ilmaisesta palvelusta on vasta askel parempaan, ilmainen palvelu pitäisi saada myös toimimaan. Koska itselläni on Nokian E71-sarjan puhelin,  palvelua piti testata. Puhelin kiinni tietokoneeseen ja kartat latautumaan Nokian ohjeiden mukaan koneelle ja sitten asennus Ovi Suiten kautta koneelle. Tässä vaiheessa muutin suunnitelmaa, koska Nokian sivuilta löytyi mahdollisuus ladata kartat suoraan puhelimeen. Kyseinen vaihtoehto oli helpompi ja nopeampi ja lisäksi se toimi. Uusi kartta-aineisto ja navigointipalvelu on nyt puhelimessa.

Loppukäyttäjän näkökulmasta navigointipalvelun asentaminen on tehty hankalaksi, jos uskoo Nokian ensimmäisiä neuvoja. Eli asennus pyydetään tekemään tietokoneen kautta, vaikka asennus voidaan tehdä suoraan puhelimeen. Puhelimessa tosin kannattaa olla kiinteähintainen dataliittymä. Olen kokeillut  Nokian 5230 puhelinta. Kyseisessä mallissa kartta-aineisto ja navigointisovellus ladataan suoraan puhelimeen. Tietokonetta ei enää edes mainita välikätenä. Samalla myös puhelimen ohjelmistopäivitys saadaan suoraan puhelimeen ilman tietokoneella leikkimistä. Loppukäyttäjä pääsee olemaan lähes käyttäjän roolissa, vielä kun päivitykset automatisoitaisiin.

Nokialla on tällä hetkellä suuri haaste navigointipalveluissa. Vaikka palvelu olisi toimiva, sen käyttöönotto ei saisi olla liian monimutkainen/epäselvä. Uusiin puhelimanmalleihin tuotuja ominasuuksia yritetään tuoda riisuttuna versiona hieman vanhempiin malleihin. Tämä takaperoisuus ei välttämättä tyydytä kaikkia asiakkaita.

Tekninen edistyksellisyys ja hyvä käytettävyys eivät aina ole synonyymejä toisilleen. Puhelimiin pystytään rakentamaan hienoja ominaisuuksia, mutta ovatko ne käyttäjäystävällisiä. Saadaanko ominaisuudet helposti käyttöön? Toimivatko sovellukset? Onko sovelluksia helppo käyttää? Paljonko kuluttajalle menee aikaa toimimattomien sovellusten parissa?

7.4.2010
Mika Ilvesmäki

Yksinkertainen käytettävyys – sosiaalinen media tarvitsee sähköpostia

Sosiaalinen media on alueena hyvin laaja. Viime vuosina kyseiselle alueelle on muodostunut mitä erilaisimpia ohjelmia. Isolla ruudulla ja selaimen päällä on monia sovelluksia helppo käyttää, mutta miten on matkapuhelin kohdalla. Entistä enemmän sosiaalisen median sovelluksia viedään mobiileihin päätelaitteisiin. Näyttöruutu pienenee ja samalla usein käytettävyys huononee.

Sähköposti voi tuntua antiikkiselta Facebookin ja Twitterin rinnalla. Käytettävyyden näkökulmasta sähköposti on kuitenkin aivan ykkösluokkaa. Viestin kirjoittaminen ja lähettäminen on helppoa, lisäksi mukaan voi liittää esim. kuvia. Sähköpostin helppokäyttöisyyden ovat huomanneet myös sosiaalisen median ohjelmistosuunnittelijat. Sähköpostin avulla voi esim. lähettää kuvia Facebook-profiiliinsa ja päivittää statuksensa. Status-päivityksessä on tosin pieni ongelma skandinaavisille kielille, ä- ja ö-kirjaimet eivät näy status-päivityksessä. Laitoin tästä ongelmasta viestiä Facebookin kehittäjätiimille.

Toinen esimerkki sähköpostin hyödyntämisestä ovat blogit. Tämä blogi-kirjoitus on tehty sähköpostin kautta. Eli teksti on lähetetty tiettyyn sähköpostiosoitteeseen ja siitä se on sitten automaattisesti siirtynyt blogiin. Kuva ja tekstin luokitus lisättiin jälkikäteen blogin käyttöliittymän kautta eli ne eivät onnistuneet sähköpostilla.

Ja vielä muutama sana käytettävyydestä. Sosiaalisen median päivittäminen sähköpostilla on kätevää, ei tarvitse kirjautua mihinkään. Päivitysosoitteet (sähköposti) on luonnollisesti pidettävä salassa ja tarvittaessa päivitysosoitteet saa helposti muutettua. Sähköpostilla päivittämisessä on luonnollisesti omat rajoitteensa, mutta käyttöliittymä on yksinkertainen.

5.4.2010

Mika Ilvesmäki

FB – ryhmän nimi voi muuttua – miten käy FB-imagosi?

Ryhmät ovat eräs mielenkiintoinen osa-alue Facebookia. Ilman ryhmiä Facebook ei olisi yhtä houkutteleva. Ryhmien kautta voidaan vaikuttaa erilaisiin asioihin, saada informaatiota jne. FB:n käyttäjät suhtautuvat hyvin eri tavoin ryhmiin. On niitä, jotka haalivat itselleen koko ajan uusia jäsenyyksiä ryhmiin. Vastaavasti on niitä käyttäjiä, jotka eivät halua kuulua juuri mihinkään ryhmään. Itseni määrittelen näiden ääripäiden puoliväliin. Ryhmät ovat samalla mahdollisuus ja uhka.

Jos olet ryhmän ylläpitäjä, sinulla on täydet oikeudet muokata ryhmän ominaisuuksia. Esim. voit muuttaa ryhmän nimeä mielesi mukaan. Ryhmiin kuulumisessa on pitkälti kysymys luottamuksesta ja tätä ei useinkaan ajatella. Ryhmän ylläpitäjään / -pitäjiin luotetaan. Heidän käsiinsä annetaan FB-imago tai ainakin osa siitä. Osa FB-imagosta muodostuu ryhmiin kuulumisesta. Itselläni on yksi huono kokemus ryhmän nimen muuttumisesta. Ryhmän tarkoitus oli muuttunut radikaalisti. Erosin tuosta ryhmästä välittömästi. Eli kannattaa tarkkailla aina silloin tällöin profiiliaan ja siellä näkyviä ryhmiä.

Miten ryhmän ylläpitäjä voi lisätä luotettavuutta? Itse tarkastelen tätä Muuramen seurakunnan näkökulmasta.  Kaikissa Muuramen seurakunnan FB-ryhmissä (3 kpl) ylläpitäjinä toimivat seurakunnan työntekijät. Eli kyseessä ei ole vapaaehtoisuus, vaan asia kytkeytyy työhön. Eräs toinen luotettavuutta lisäävä keino on laittaa ryhmän ylläpidon yhteystiedot näkyviin.

18.3.2010
Mika Ilvesmäki

Sosiaalisen median pyörteissä

Elämässä on joskus hyvä tehdä täyskäännöksiä. Viime vuonna tein täyskäännöksen suhtautumisessani sosiaaliseen mediaan, lähinnä Facebookiin. Täyskäännöstä en olisi luultavasti tehnyt ellei työni olisi antanut siihen aihetta. Työni eräs osa-alue on sähköisestä viestinnästä vastaaminen. Kyseinen sektori on jatkuvassa muutoksessa, tuossa muutosvirrassa on kelluttava mukana.

Täyskäännös tapahtui ajattelutavassani eli sosiaalinen media kannattaa ottaa mukaan muun sähköisen viestinnän rinnalle. Sosiaalinen media tarjoaa välineitä ja alustoja, joita ei tällä ole saatavissa muulla tavoin. Sinisilmäiseksi en ole ryhtynyt. Sosiaalinen media ei tuo seurakunnan (Muuramen seurakunta) viestintään onnea ja autuutta. Se on vain yksi kanava monikanavaviestinnässä. Tavoitteena on kohderyhmän mahdollisimman laaja tavoittaminen.

Viime kuukausien aikana minä ja kollegani olemme hyödyntäneet työssämme Facebookia. Monenlaisia kokemuksia on kertynyt. Näitä kokemuksia ajattelin nyt jakaa.  Jotkut niistä liittyvät suoraan seurakuntatyöhön, jotkut taas yleisellä tasolla facebookiin ja sosiaaliseen mediaan.  Näitä mietelmiäni julkaisen lähiaikoina FB-sivullani sekä blogissani www.blogi.ilvesmaki.net. Pyrin käytännöllisyyteen ja konkreettisuuteen. En esim. lähde pohtimaan sosiaalisen median määritelmää, koska tähtäyspisteeni on nyt muualla.

13.3.2010
Mika Ilvesmäki

Valtuuston pikkujouluille EI – Antamiselle Kyllä!

Jyväskylän kaupunkilehti uutisoi 11.11. Kenttätien päiväkeskuksen lakkauttamisesta Muuramessa. Päiväkeskus on ollut matalan kynnyksen avopalvelua mm. työttömille, mielenterveyskuntoutujille ja päihdeongelmaisille. Artikkelissa tuotiin esille myös se, että Muuramessa aiotaan järjestää kunnanvaltuuston pikkujoulut valtuutetuille ja johtaville virkamiehille. Pikkujouluihin voi ottaa mukaan myös avecin. Artikkelissa mainittiin allekirjoittaneen vastustavan pikkujouluja. Näkökulmani asiaan ei ole muuttunut. Edelleen on täysin järjetöntä ja huonoa henkilöstöpolitiikkaa pitää pikkujouluja tilanteessa, jossa kunnan työntekijät ovat joutuneet säästötalkoisiin mm. lomautusten kautta. Lisäksi säästöt uhkaavat kohdistua heikoimmassa asemassa oleviin kuntalaisiin.

Positiivista on se, että Kenttätien päiväkeskuksessa toiminta jatkuu. Negatiivista on se, että toiminta jatkuu supistettuna. Ruokapalveluja ei voida toteuttaa keittiön huonon kunnon takia. Nyt ei ole rahaa laittaa tiloja kuntoon. Summat eivät ole suuria. Nyt on kysymys ensisijaisesti periaatteista. Halutaanko huolehtia niistä, jotka tarvitsevat apua.

Muuramen kunnanvaltuusto ei ole millään tavoin ansainnut pikkujoulujaan. Jokainen luottamuselinten jäsen on vapaaehtoisesti hakeutunut tehtäväänsä. Esille on tuotu, että valtuusto on tänä vuonna tinkinyt valtuustoseminaarista ja valtuustoretkestä. Jotain on jätetty järjestämättä, tinkimisestä en täysin tiedä. Valtuustoretki peruutettiin osallistujapulan vuoksi. Valtuustoretki ja valtuustoseminaarit painivat täysin eri sarjassa pikkujoulujen kanssa. Ne eivät ole huvitilaisuuksia vaan raakaa luottamuselintyötä kunnan ja kuntalaisten parhaaksi ja sitä kautta ne tuottavat lisäarvoa kuntalaisille. Valtuuston pikkujouluista hyötyvät vain ja ainoastaan niihin osallistuvat. Niistä ei ole mitään hyötyä kuntalaisille.

Pikkujouluista on annettu tieto, että ne maksaisivat 2000 euroa. Jos Muuramen kunta pystyy järjestämään tuolla summalla (20 euroa /osallistuja) pikkujoulut, sen pitäisi ruveta markkinoimaan ammattitaitoaan ulospäin. Tuolla summalla kustannetaan mm. tasokas ruokailu, alkoholitarjoilu, tilavuokrat, henkilöstökulut, orkesteri, taksikyydit ja pikkujoululahjat. En ole koskaan kuullut näin kustannustehokkaista pikkujouluista.

Minkä vuoksi kunnan tietyissä tilaisuuksissa tarjotaan alkoholia? Tarjoilu ei tuo mitään lisäarvoa kunnalle, alkoholitarjoilu kunnan tilaisuuksissa pitäisi lopettaa. Tämä ei ole moraalinen vaan taloudellinen ja sosiaalipoliittinen kannanotto. Jokainen kustantakoon juomansa alkoholin itse, ei juoda alkoholia kuntalaisten rahoilla.

Joskus on aika juhlia, nyt ei ole aika pitää pikkujouluja kunnan säästötoimenpiteiden takia. Joulu on käsittääkseni ytimeltään antamisen aikaa, ei ainoastaan materiaalisen antamisen.  Muuramen kunnassa on aika miettiä, mikä on tärkeää. Onko tärkeää pitää valtuuston pikkujoulut ja heikentää Kenttätien päiväkeskuksen toimintaa? Pikkujouluihin käytettävä 2000 euroa voidaan ohjata Kenttätien päiväkeskuksen keittiöremonttiin ja siten saada päiväkeskuksen ruokapalvelu toimimaan. Jos keittiöremontin rahoitus järjestyy muulla tavoin, 2000 euroa voidaan ohjata tuomaan jouluiloa apua tarvitseville muuramelaisille. Avustuskanavat ovat valmiina, niitä ei tarvitse erikseen luoda. Em. ratkaisulla autetaan niitä, jotka tarvitsevat apua enemmän ja myös ensi vuonna. Heillä on suurempi tarve avusta kuin kunnanvaltuustolla tarve saada pikkujoulunsa. Kysymys on nyt arvoista. Voimme päätöksillämme olla tukemassa hyvinvointia tai pahoinvointia.

Olen myös edellisen blogini loppupuolella pohtinut pikkujoulukysymystä. En halua asian tiimoilta kunnallispoliittisia enkä muitakaan irtopisteitä. Asia on vakava, kysymys on arvoista. Kysymys on arvoista, joita toteutamme päätöksenteossa.

Rauhallista adventtiaikaa

Mika Ilvesmäki
Kunnanvaltuuston 2. vpj.
sit.

Lomautukset ja pikkujoulut

Muuramen kunnanvaltuusto päätti kunnan  henkilöstön lomautuksista kokouksessaan maanantaina 26.10.2009.  Keskisuomalainen uutisoi asiasta näyttävästi tiistain 27.10. lehdessä. Lehtiartikkelissa mainittiin ryhmätoverieni Markus Leppiníemen ja Maria Virtasen näkemykset asiasta eli he ehdottivat opettajien kohdalla kolmen päivän lomautusta ehdotetun viiden. Allekirjoittaneen nimeä ei mainittu asian tiimoilta ollenkaan. En ollut valtuuston kokouksessa, koska maanantaista-keskiviikkoon osui kohdalleni Etelä-Suomeen suuntautunut työmatka. Jos olisin ollut kokouksessa, olisin ollut Leppiniemen ja Virtasen kanssa samassa rintamassa eli kannattanut kolmen päivän lomautusta viiden päivän sijaan. Olen ollut itse luomassa tuota kolmen päivän edotusta kokousta varten, vaikka itse kokoukseen en päässytkään. Haluan tuoda tämän asian julkisuuteen, jotta mielipiteestäni ei jäisi pienintäkään epäilystä. Tätä mieltä olen ollut  ja tulen olemaan.

Vaatimukset lomautuspäätökselle: Kunnanhallituksessa 19.10. olen kannattanut viiden päivän lomautusta. Olen ollut tietoinen ja tuonut myös esille viiteen päivään liittyvät rajoitteet. Kun lomautuspäätös tehdään (kunnanhallitus 26.10.) / kun annetaan lupa lomautuspäätökselle (kunnanvaltuusto 26.10.), silloin on tiedettävä lomautusten laillisuus. Eli että henkilökunta voidaan lomauttaa viideksi päiväksi rikkomatta lakia. Tämän asian ei täytynyt olla varma kunnanhallituksessa 19.10. Viikon aikana viranhaltijoilta asiaa tiedusteltaessa tuli selvästi esille, että opettajia ei pystytä lomauttamaan viideksi päiväksi ilman juridisia ongelmia. Ongelmat liittyvät siihen, että Perusopetuslakia jouduttaisiin rikkomaan. Kolmen päivän lomautus voitaisiin toteuttaa ilman ristiriitaa Perusopetuslain kanssa. Nämä tiedot ohjasivat selkeästi siihen suuntaan, että lähdettiin ehdottamaan opettajille kolmen päivän lomautusta. Kysymys oli ennen kaikkea oppilaista ja heidän oikeudestaan opetukseen. Em. voi tuntua selittelyltä, mutta näin ei ole. Asiaa selvitettiin ryhmässämme perusteellisesti mm. lomautuksiin liittyvien oikeusistuimien ennakkotapausten kautta.

Henkilöstön tasaveroisuus: Kunnan henkilöstöä on kohdeltava tasaveroisesti. Tämä on henkilöstöpoliittinen perusperiaate. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lomautukset eivät voisi kohdentua eri tavoin eri henkilöstöryhmiin. Laki määrittelee lomatusten kohdistumiseen liittyviä yksityiskohtia. Opettajien kolmen päivän lomautus ei olisi ollut muiden henkilöstöryhmien syrjintää. Kolme päivää perustui sille, että silloin ei rikota Perusopetuslakia. Kunnan on pakko noudattaa lakia kaikessa toiminnassaan. Kunnan kotihoidon henkilöstöä ei lomauteta, koska asiaa on mahdotonta toteuttaa säästöjen saamiseksi. Kyseessä ei ole muun henkilöstön syrjintä. Minkään muun henkilöstöryhmän kuin opettajien lomautusten juridisista ongelmista ei virkamiesten taholta tuotu luottamuselimille tietoa. Lomautettavista yli 90 % on opettajia. Näillä näkymin opettajien lomautukset tulevat rikkomaan Perusopetuslakia.

Epäonnistuminen: Lomautuspäätöksen takana on kiristynyt taloudellinen tilanne eli tilinpäätöksestä on tulossa alijäämäinen. Kunta ei voi tehdä alijäämää huolettomasti eli alijäämä pitää pystyä kattamaan. Luottamuselimille luvattiin koko kevään ajan tuoda esityksiä säästöistä. Kesäkuussa säästölistat tuotiin, mutta ne jäivät laihoiksi. Tuossa tilanteessa luottamuselimille esitettiin ikävin mahdollinen säästökeino eli lomautukset. Lomautusten valmistelut päätettiin käynnistää. Jostain syystä tuo valmistelu junnasi paikallaan ja vasta lokakuussa päästiin käsittelemään lomautuksia luottamuselimissä. Asia on ollut aikamoinen farssi. Samanlainen farssi on ollut myös säästökohteiden etsiminen. Säästökohteita kyllä löytyisi. Tästä en kerro tässä vaiheessa enempää, mutta pystyn perustelemaan väitteeni. Talouden tasapainottamisessa olemme epäonnistuneet. Kaiken kruunaa viiden päivän lomautus, joka on henkilöstöpoliittisesti virheliike kuten on jo edellä todettu. Myös meillä luottamuselimillä on nyt syytä katsoa peiliin.

Lakia pitää noudattaa: Lomautuksiin liittyvissä päätöksissä on maininta, että pitää noudattaa lakia. Tällaisella asialla asian esittelytekstissä tai päätöstekstissä ei ole mitään merkitystä tai painoarvoa. LAKIA ON AINA NOUDATETTAVA, sitä ei erikseen tarvitse vaatia.. Tämä vaatimus nousee Perustuslaista. Valitettavasti en tajunnut pyytää tällaisten lauseiden poistamista sinä vaiheessa, kun osallistuin asian käsittelyyn kunnanhallituksessa.

Ei valtuuston pikkujouluille

Edellä kerrotun perusteella on helppo päättää oma suhtautumiseni Muuramen kunnanvaltuuston pikkujouluihin. Sinne kutsutaan valtuutetut (myös avec) ja johtavat virkamiehet. Osa kunnan keittiö- ja kiinteistöhenkilökunnasta vastaa pikkujoulujen järjestämisestä. Tänäkin vuonna pikkujoulut aiotaan joulukuussa järjestää, vaikka on yritetty puhua niiden mielettömyydestä tällaisessa tilanteessa, jossa henkilökunta lomautetaan.

EN AIO OSALLISTUA PIKKUJOULUIHIN. Toivoisin kaikilta valtuutetuilta samanlaista ratkaisua, jolloin pikkujoulut voitaisiin perua. Säästyneet rahat voitaisiin käyttää syntyvän alijäämän kattamiseen.

Perustelut pikkujoulujen peruuttamiselle ovat mielestäni erittäin selkeät:
- Kunnan henkilökunta lomautetaan eli heidän kohdallaan aiotaan säästää. Osa henkilökunnasta on jo aiemmin osallistunut  kunnan säästötalkoisiin vapaaehtoisilla vapailla (heitä ei lomauteta).

- Valtuuston pikkujoulut eivät ole Muuramen kunnan kannalta elintärkeät. Ne eivät tuota kunnalle mitään lisäarvoa. Kyseinen kuluerä voidaan säästää tai ohjata lomautusten lieventämiseen.

- Luottamuselinten on osoitettava selkeä signaali henkilökunnalle luottamuselimiin kuuluvista säästöistä. Pikkujoulujen peruminen on eräs selkeä signaali. Näissä säästötalkoissa ollaan yhdessä henkilökunnan kanssa. Pikkujoulujen järjestäminen tällaisessa tilanteessa on erittäin huonoa henkilöstöpolitiikkaa.

- Alkoholin tarjoilu kunnan tilaisuuksissa ei tuo mitään lisäarvoa kunnalle, alkoholitarjoilu kunnan tilaisuuksissa pitäisi lopettaa. Tämä ei ole mikään moraalinen vaan taloudellinen kannanotto. Jokainen kustantakoon juomansa alkoholin itse.

Jokainen valtuutettu omalta osaltaan päättää tämän asian. Toivoisin asiassa avoimuutta eli uskalletaan sanoa kuntalaisille ja kunnan henkilökunnalle aikooko osallistua pikkujouluihin vai ei. Toivoisin myös kuntalaisilta ja kunnan henkilökunnalta aktiivisuutta eli kyselyjä valtuutetuille pikkujouluihin osallistumisesta.

Olen tänään (2.11.) laittanut kaikille kunnanvaltuutetuille sähköpostia ja ehdottanut pikkujoulujen perumista.

Mika ilvesmäki

Tekniikka petti – tiedot hävisivät……

Varmuuskopiointi, varmuuskopiointi, varmuuskopiointi… Jokaiselle tietokoneen käyttäjälle alkaa olla selvää, että tiedostoista  olisi hyvää ottaa varmuuskopio. Itselleni asian pitäisi olla täysin selvä, mutta aina roiskuu kun rapataan. Mitä sitten, kun tiedot häviävät ja niitä ei ole varmistettu.

Ostin viime syksynä miniläppärin. Kyseisen vekotin on ollut käyttökelpoisin tietokone, jonka olen koskaan omistanut. Koneessa on riittävästi tehoa ja se kulkee kätevästi mukana. Siinä on ominaisuuksia, joita monesta kalliimmasta koneesta puuttuu. Miniläppärissä ei ole dvd-asemaa, mutta se ei ole ollut ongelma tai ei ainakaan ollut vielä pari viikkoa sitten.

Pari viikkoa sitten lähdimme työporukalla Viroon tapaamaan nimikkolähettiämme Kari Tynkkystä. Otin miniläppärin mukaan, koska koneeseen saa hyvin tallennettua digikameran kuvat yms. Lähtökiireessä ei tullut kaikista tiedostoista tehtyä varmuuskopiota. To-pe meni hyvin, kunnes lauantaiaamuna kone lakkasi toimimasta. Kone ei suostunut sammuttamaan itseään, joten tein normaalin toimenpiteen eli otin akun irti. Kone sammui, mutta seuraavalla käynnistyskerralla homma tyssäsi mustaan ruutuun, jossa käyttöjärjestelmä ilmoitti käynnistyksen epäonnistuneen ja tarjosi eri vaihtoehtoja tilanteen korjaamiseksi. Kaikki temput tuli kokeiltu, mutta lopputuloksena oli vain mustalla ruudulla näkyvä hiiren kursori. Kaikenlaisia tietokoneongelmia on tullut ratkottua, mutta tämä oli aivan uutta. Johtopäätös oli lopulta yksinkertainen: Koneelle ei Windowsin kautta pääse, mutta tiedot on saatava jotenkin ulos. Kone lepäämään ja odottamaan kotiinpaluuta.

Kotona alkoi sitten askartelu. Ensiksi oli hommattava ulkoinen DVD-asema, jotta sisuskaluihin päästään käsiksi. Hankittiin kaverin kanssa puoliksi, koska hän myös tarvitsee silloin tällöin kyseistä härpätintä.  Käyttöjärjestelmän uudelleen asennuksesta ei olisi ollut mitään hyötyä, koska korjaavan asennuksen vaihtoehtoa ei ollut tarjolla. Ei kun nettiä selailemaan ja etsimään sopivaa ohjelmaa ja se myös löytyi. Kyseisen ohjelman avulla tehtiin käynnistys-cd, jonka avulla päästiin käsiksi koneen sisuksiin. D-levyasemalle olin tallentanut kaikki (lähes kaikki) tiedostot. C-asema oli vain käyttöjärjestelmää varten (piti olla). D-aseman palauttaminen oli tärkeintä. C-asemalle olin joutunut laittamaan kuvia Viron matkasta, koska D-asemalle ei mahtunut (omaa hölmöyttä). Eli molemmat asemat piti palauttaa.

D-asemasta tein imagen (levykuvan) ja siirsin sen ulkoiselle kovalevylle. Siirto kesti 16 tuntia! Sen jälkeen palautin tiedot ja kaikki toimi niin kuin piti. C-asema oli sen sijaan katastrofi. Tietty sektori oli vaurioitunut ja ohjelma ei suostunut tekemään levykuvaa. Oli otettava järeämmät ja epävarmemmat keinot käyttöön. Käyttöjärjestelmä asennettiin uudelleen ja levyltä pyyhkiytyi kaikki tieto pois. Tämän jälkeen ohjelman avulla palautettiin formatoidun C-aseman tiedostot. Tämä onnistui lähes täydellisesti, muutamaa valokuvaa Tartosta ei saatu palautettua.

Loppu hyvin, kaikki kohtuullisen hyvin. Kaikki tarpeellinen saatiin palautettua. Mitään korvaamatonta ei hävinnyt. Projekti vaatii aikaa ja päättelykykyä. Jos tämän työn olisi teettänyt jossain firmassa, hinta olisi luultavasti ollut ainakin yhden miniläppärin verran.

Edelleen pidän miniläppäriä hyvänä vekottimena, tämä teksti on sillä kirjoitettu. Kaikissa tietokoneissa on kuitenkin omat rajoituksensa ja kaikki tietokoneet voivat hajota.

Varmistellaan tiedot varmasti…
Mika

Mobiilitekniikka antaa (työ)mahdollisuuksia

Osui tälle päivälle työmatkaa Helsinkiin. Paras kulkuneuvo matkan taittamisesi on juna, koska junassa matkat voi käyttää tehokkaaseen työskentelyyn. Viime syksynä hankin miniläppärin ja olen ihastunut sen ominaisuuksiin. Koneella hoituvat erittäin hyvin tekstinkäsittely, sähköpostit, internetselailu jne. Olen miniläppärillä jopa ajanut Windows 2003 server- käyttöjärjestelmää virtuaalikoneen kautta.

Osui siis työmatka Helsinkiin. Päivän kokouksen materiaalista osa oli tullut viime tipassa sähköpostiin ja en ollut ehtinyt sitä sieltä noukkia. Vähän ennen Tamperetta yhdistin matkapuhelimen miniläppäriin ja otin nettiyhteyden. Yllätys oli se, miten hyvin 3G-verkko toimi jopa liikkuvassa junassa. Sähköpostit tuli haettua ja muutama meili lähettyä. Eli asioita voidaan hoitaa etänä, kiinteä/pysyvä työpiste ei ole mikään ehdoton vaatimus. Näitä ajatuksia nousi mieleen aamutuimaan ja tulipa ne laitettua blogiin junasta jostain Tampereen ja Hämeenlinnan väliltä.

Mika

Eteenpäin muuttuvissa olosuhteissa

Blogikirjoittelussani on ollut pitkä  tauko. Elämä on vienyt miestä (perhe, työ, kunnallispolitiikka…). Syksyn kunnallisvaalien jälkeen käytiin tiukat neuvottelut paikoista eri toimielimiin. Omalle kohdalleni osui järjestely, jossa olen kaksi vuotta kunnanhallituksessa ja sitten siirryn lapsi- ja perhepalveluiden lautakunnan jäseneksi. Tällaisella sabluunalla mennään ainakin toistaiseksi eteenpäin.

Mika

Hyvät palvelut – kaikki voittavat

Näiden kunnallisvaalien eräs kärkiteemoja on ollut kuntien palvelutuotanto. Miten palvelut tuotetaan, missä palveluissa on parantamisen varaa, mikä on palvelujen kustannusrakenne jne. Kunta ja kuntapalvelut ovat monimutkainen systeemi, jonka ymmärtäminen ei ole aina kovin yksinkertaista. Kuntalaisena tarkastelee helposti niitä osa-alueita, jotka ovat yhteydessä omaan elämään. Tällaisen piirteen huomaan itsestäni.

Kunnan tarjoamia palveluita on hyvä tarkastella kokonaisuutena, silloin nähdään niiden vaikuttavuus ja tehokkuus. Hyvä esimerkki löytyy terveyspalveluista. Lapsen korvatulehduksella ja kunnan elinkeinopolitiikalla / yrittäjäystävällisyydellä ei nopeasti ajateltuna ole yhteyttä. MUTTA NIILLÄ ON. Jos lapsella on korvatulehdus tai vastaava sairaus, on lapsen kannalta tärkeää laadukkaat ja helposti saatavat lääkäripalvelut. Pienelle potilaalle on tärkeää hyvä hoito.

Pienen potilaan isä tai äiti saattaa olla töissä muuramelaisessa yrityksessä. Jos lapsi ei saa tarvitsemaansa hoitoa terveyskeskuksessa, diagnoosi on väärä tms., isä tai äiti joutuu olemaan poissa töistä. Tämä aiheuttaa taas menetyksiä työnantajalle, oli sitten kyseessä yritys tai julkisen sektorin työnantaja.

Eli asiat liittyvät yhteen. Hyvistä terveyspalveluista hyötyvät kaikki. Ei ainoastaan terveyspalveluiden kohteena oleva yksittäinen kuntalainen. Tästä syystä on tärkeä säilyttää Muuramessa laadukkaat ja kustannustehokkaat terveyspalvelut ja niitä pitää edelleen kehittää.

kotisivuni www.ilvesmaki.net

Itsenäinen Muurame

Uhkaako Muuramea liittyminen Jyväskylään? Milloin Muurame liittyy Jyväskylään? Näitä kysymyksiä on kuullut runsain mitoin vaalien alla. Itsenäinen Muurame uuden Jyväskylän keskellä herättää ajatuksia suuntaan ja toiseen. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että Muurame säilyttää itsenäisyytensä. Jyväskylään liittymisestä ei olisi nykyisessä tilanteessa mitään hyötyä. Jyväskylä tuottaa palvelut kalliimmalla hinnalla kuin Muurame. Miksi alkaisimme maksamaan palveluistamme korkeampaa hintaa, jos ei ole pakko.

Kuntaliitoskeskustelussa menevät usein puurot ja vellit sekaisin. On hyvä palata ajassa taaksepäin. Keväällä 2007 Jyväskylän johto vaati maakuntalehdessä Suur-Jyväskylän muodostamista, johon Muuramenkin pitäisi liittyä. Perusteeksi oli lainattu liiketaloustieteen termi “kilpailukyky”. Uusi Suur-Jyväskylä parantaisi Jyvässeudun ja koko Keski-Suomen kilpailukykyä. Harvoin on kuullut näin osaamattomia ja lyhytnäköisiä perusteita. Kunta ei ole yritys. Kunnan tehtävä on järjestää lakisääteisiä palveluita. Kun kilpailukyky otetaan termiksi kunnalliselämään, asia on hyvä ajatella loppuun asti. Yritysmaailma voi lähteä hakemaan kilpailukykyä erilaisin keinoin. Tarvittaessa yrityksen kotipaikkaa tai kotimaata voidaan vaihtaa. Kunta on maantieteellisesti rajattu alue. Mitä sitten, jos Suur-Jyväskylä ei ole tarpeeksi kilpailukykyinen. MITÄ SITTEN TEHDÄÄN??? Ulkoistetaanko Suur-Jyväskylä esim.Viroon tai Kiinaan?

Kunnalla pitää olla kilpailukykyä, mutta liiketaloustieteen termejä ei voida suoraan siirtää kunnalliselämään. Muuramella on ollut ja tulee olemaan riittävästi kilpailukykyä kuntasektorilla. Mikään ei kuitenkaan tule Muuramelle ilmaiseksi, menestymisen eteen on tehtävä jatkuvasti työtä.

Toisen flopin kuntaliitoskeskustelussa teki Säynätsalon työväenyhdistys (muistaakseni myös keväällä 2007). Tämäkin floppi tapahtui maakuntalehdessä. Kyseinen yhdistys ehdotti Muuramen Kinkomaan liittämistä Jyväskylään (ei saanut kannatusta Muuramessa eikä Jyväskylässä). Samassa artikkelissa yhdistyksen suulla valitettiin siitä, miten Säynätsalon terveyspalvelut ovat huonontuneet. Eli Säynätsalon työväenyhdistys kertoi, että Jyväskylän reuna-alueilla palvelut ovat huonot. Kiitos työväenyhdistykselle Muuramen hyväksi tehdystä pr-työstä. Lisäksi heidän kannattaisi miettiä viestintään liittyviä sudenkuoppia.

Kunnan itsenäisyys ei ole itseisarvo. Jos kunta ei pärjää itsenäisenä, silloin kuntaliitos on pakko tehdä. Tällä hetkellä Muurame pärjää itsenäisenä kuntana. Kuntaliitoskeskustelu ei ole ajankohtainen Muuramessa.

kotisivuni www.ilvesmaki.net

Vanhusten hyvää hoitoa ja hoitajien työpaikkoja uhkaava kilpailuttaminen on saatava kuriin

artikkeliin