Vuosien varrella on poltettu miljoonia euroja sote-uudistusten valmisteluun. On syntynyt poliittisia intohimoja toteuttava ja kallis valtiollinen valmistelukulttuuri. Sote-uudistus tarvitaan – kustannus- ja laatuerot eri puolilla maata ovat liian isot. Kaksi vuotta sitten uudistus kaatui perustuslaillisiin ongelmiin. Valmistelu sai farssiin piirteitä, jossa oikeusvaltioperiaate ja vallan kolmijako-oppi lensivät romukoppaan. Huipentuma oli kunnille lähetetty lausuntopyyntö, joka koski asiaan liittyvää eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan tiedotetta, kts. linkki. Huom! Suomessa kunnat eivät anna lausuntoja tiedotteista. Nyt pitkälti sama porukka on valmistelemassa nykyistä sote-uudistusta.
Sote-uudistusta leimaa kiire. Vakava ongelma on perusoikeudet turvaavan perustuslain vähättely. Samalla asioita valmistellaan pitkälle ilman yhtään voimassaolevaa lakia ja osittain sillä perusteella yritetään runnoa lait läpi. Huono lainsäädäntö on lopulta eturyhmien vallankäyttöä, sitä ei voi perustella kiireellä ja uudistustarpeilla.
Jo pitkään on tiedetty tärkeimmän uudistuskohteen olevan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajapinta. Se on sekä hoidon että kustannusten kannalta tärkein kuntoon laitettava asia. Sen jälkeen olisi varaa miettiä sosiaalipalvelujen integraatiota terveyspalveluihin. Nyt kuitenkin halutaan tehdä mahdollisimman iso ja sekava systeemi, joka pirstaloi palvelut.
Sote-uudistuksen tavoite on terveyserojen kaventaminen ja kustannusten hillitseminen. Vuoden 2019 alkuun on kuitenkin liian lyhyt aika. Ongelmaksi muodostuu nyt valinnanvapaus. Pahimmassa tapauksessa sote-palvelut ovat kaaoksessa vuoden 2019 alussa, vrt. Kelan toimeentulotukisotku. Valinnanvapauden käyttöönottoa tulisi lykätä, valinnanvapaus ei ratkaise sote-palvelujen ongelmia.
Valinnanvapauslainsäädäntö on esimerkki ihmisten hyvinvoinnin politisoitumisesta. Yksi hallituspuolue haluaa valinnanvapauden ja toinen maakuntahallinnon. Sote-uudistusta ei tehdä palvelukeskeisesti vaan rakennekeskeisesti höystettynä poliittisilla tavoitteilla. Hallitus pelkää kevään 2019 eduskuntavaaleja ja vallanvaihtumista. Maksajana on kansalaisten hyvinvointi. Sote-uudistus ei voi olla poliittista peliä kansallisten terveydellä. Puolueilla pitää olla moraalia tehdä tästä asiasta pitkän aikavälin projekti, joka viedään yhdessä maaliin. Sote-uudistus on palautettava kaikkien puolueiden parlamentaariseen valmisteluun.
Lakiehdotuksissa on outoa kuntien ajaminen pois tuottamasta sote-palveluja. Tilalle tulee maakunta, yksityinen yritys ja kolmannen sektorin järjestö. Käsiteltävä lainsäädäntö tarvitsee lisäyksen kunnan mahdollisuudesta jäädä maakunnan alaisuuteen tuottamaan palveluja. Eli maakunta olisi järjestävä taho – kunta tuottajataho. Tällä säästetään tulevan uudistuksen kustannuksia. Monissa kunnissa palvelut toimivat laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Joidenkin kuntien sote-palvelut sen sijaan kannattaa siirtää maakunnan tuotettaviksi.
Vuoden 2017 alusta Muurame siirsi sote-palvelunsa liikelaitokseen, koska palveluita ei saanut yhtiöittää. Oikeuskäytäntö Suomessa on ollut se, että sote-palveluissa käytetään julkista valtaa. Perustuslain näkökulmasta vallankäyttöä ei ole voinut siirtää yrityksille. Nyt kuitenkin sote- ja valinnanvapauslainsäädäntöesityksessä on menty aivan toiseen suuntaan. Maakunnalliset sote-palvelut pitää yhtiöittää. Samalla maakunnallinen sote-yhtiö ja sote-palveluita tuottavat yhtiöt käyttäisivät julkista valtaa. Tämä ei viime vuonna onnistunut perustuslaillisista syistä. Kuka on onnistunut lobbaamaan näin hyvin?
Ja lopuksi. Tarvitaanko uutta sote-lainsäädäntöä / uudistusta tässä mittakaavassa. Muurame teki oman sote-integraation. Muualla Suomessa on tehty ja tehdään koko ajan vastaavia asioita sekä kunta että maakuntakohtaisesti ilman lainsäädäntömuutoksia. Eli mitä näillä uudistuksilla oikein ajetaan ja kenen etua ne palvelevat?
Mika Ilvesmäki
kunnanvaltuutettu
kunnanvaltuuston 2. vpj.
kesk.
Mika Ilvesmäki 